Runo: Elämän taival

Elämän tie on pitkä ja karu, loputon kirja, juoneton satu.

Elämän tie on kivinen polku, maallinen matka, onnen kolhu.
Askeleet raskaat, surujen taival, uusi maailma, haaveiden laiva.

Elämän tie on päättyvä satu, ihana uni, taivaan isän katu. -kazhja-


Kaikkein vaikeinta on aloittaa ja pysyä päätöksessään.

On yö. Taivas on kirkas ja pilvetön. En saa unta, joten hiivin tapani mukaan parvekkeelle katselemaan tähtiä. Toivon näkeväni tähdenlennon. Silloin voisin toivoa uutta alkua. Toivoisin voivani korjata jo tekemäni virheet ja menneiden pyyhkiytyvän muististani ja jättävän sydämeni rauhaan. Niin ei kuitenkaan tapahdu. Ei tänä yönä, eikä tulevinakaan. Itse on kannettava syntinsä ja kuljettava eteenpäin, vaikka askeleet kävisivät raskaiksi. 

Päätin aloittaa alusta ilman yötaivaan tähdenlentoja. Ratkaista itse omat ongelmani. Antaa keväisen muutostuulen puhaltaa läpivetona ovista ja ikkunoista. Nyt yritän rakentaa itselleni uusia hyviä rutiineja osaksi uutta elämäntapaani. Keskityn positiivisiin voimavaroihini ja hyödynnän niitä aikeissani muutoksen tiellä.

Kuten kaikissa lifestyle-ohjelmissa sanotaan, on hyvä tehdä pieniä muutoksia askel kerrallaan. Itselleen on hyvä asettaa välitavoitteita, jotta motivaatio säilyy asetettuun päämäärään asti oikeanlaisena. Myönnän kuitenkin yllättyneeni tehtävän haasteellisuudesta. Tuntuu pahalta luopua kaikesta itselleen haitallisesta. Tarkoitukseni on muutoksen myötä oppia elämään ja rakastamaan itseäni. Pelkään kuitenkin sitä loputonta yksinäisyyttä, joka pyyhkäisee ylitseni myrskytuulen lailla.

Jokainen päivä tuntuu pitenevän iltaa kohden. Ajatukset harhailevat, eivätkä ne halua pysyä koossa. Maanantait ovat toistaan raskaampia kulkea yksin. Herätä aamuisin ja käydä illalla nukkumaan. On kylmä, enkä saa unta. Synkät ajatukset valtaavat mieleni ja värjäävät sisäisen aurani mustaakin mustemmaksi. Tuntuu pahalta yrittää selviytyä arjesta ilman vakiintunutta tukipilariaan.   

Väitän, etten kadu mitään. Todellisuudessa, olen tehnyt elämässäni toinen toistaan huonompia valintoja. Tyytynyt vähempään ja kävellyt sieltä missä aitaa ei ole viitsitty pystyttää. Tällä kertaa päätin kuitenkin asettaa riman korkealle ja odottaa sellaista ihmistä, joka oikeasti kolahtaa. Sitä ennen noudatan miesdieettiäni, enkä sorru hetken mielijohteisiin tai raahaa jokaista kohteliaisuuden antajaa kotiini.

Aurinko paistaa risukasaankin aina välillä. Yön pimeydestä huolimatta, olen nähnyt valon. Olen kyllästynyt kävelemään aina sitä samaa polkua uudestaan ja uudestaan. Haaveilen lämpimästä hiekasta varpaideni alla. Paremmasta jaksamisesta ja mielenrauhasta. Haluan oppia viihtymään yksin, nukkumaan yksin ja heräämään yksin. Ja nauttimaan siitä hiljaisuudesta, joka vallitsee kun ei tarvitse kuunnella toisen kuorsausta.

#eienääkuorsausta #sinkkuelämää #miesdieetti