Elämässään eksynyt

Olen eksyksissä, enkä tiedä missä?

Helvetissä, vaiko nykyhetkessä tässä?

Riipivä hiljaisuus kaataa mieleni vartijat.

Raskas taakka menneen, alas painaa hartijat.

Arki ahdistaa, seinät kaatuu päälle.

Ympäröivä maailma ajaa mut heikolle jäälle.

Tahdon jaksaa kulkea tän matkan.

Askel ja toinen. Eteenpäin jatkan. -kazhja-​



Rutiinit pitävät kiinni arjen juhlahumussa.

Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ainakin omassa elämässäni asiat ovat näin. Viime postauksessani olin täynnä keväisen tuulen mukanaan kuljettamia saippuakuplia ja vaahtokarkkeja. Tänään hukutan ylitsepyyhkäisevän tyhjyyden tunteeni omenasiiderin prosentteihin.

Olen elänyt jo useamman kuukauden yksin, ilman miestä. Toisinaan kaikki tuntuu helpolta, ei tarvitse miettiä omaa ajankäyttöään ja sen jakamista pieniin palasiin. Toisinaan mietin sitä masentavaa yksinäisyyttä, joka täyttää huoneen saapuessani yövuorosta kotiin. Ei ole ketään, jonka kanssa jakaa aamukahveja. Hyvä niin, enemmän kahvia mulle.

Jokaisella meistä on omat rutiininsa tässä arjen täyttämässä elämän taipaleessa. Ajattelin saavani niistä kiinni erottuani. Piti rakentaa uudet toimivat mallit, joiden avulla selviäisin päivästä toiseen ilman näitä kielteisiä tunteita. Tässä kuitenkin taas istun, väsyttää, ahdistaa, itkettää, masentaa ja panettaa. Eikä yhtään potentiaalista miesehdokasta kuvioissa. Enkä nyt puhu seksistä, sen saralla varmaan heitä luulisi riittävän jonoksi asti.  Mutta äh, unohtaaka tuo viimeinen.

Pointtinani siis oli se, että tällä hetkellä elämässäni on meneillään niin paljon kaikkea. Seinät tuntuvat kaatuvan päälle ja tekisi mieli nukahtaa ikuiseen uneen. Koska velvollisuuksia riittää, en voi näin kuitenkaan tehdä. Luonnollisesti koulut on käytävä ja työt tehtävä. Harrastukset ovat ekstraa, mutta ei sieltäkään voi noin vain kadota taivaan tuuliin. Ne ihmiset jäisivät pulaan ja ketä sitten saisi syyt niskoilleen kun projektit kusevat.  No aivan. Minä.

Oma arkeni on siis suorittamista. Teen tehtäviä toisensa perään. Käyn töissä yöstä aamuun, ja aamusta yöhön. Vietän vapaa-aikani nukkuessa. Toisinaan muistan jopa syödä jotain järkevää. Ja välillä tuntuu, että hajoan tai sekoan tähän suorituspaineeseen. Kaikesta huolimatta toimin oikein ja kannan korteni yhteiseen muurahaiskekoon.

Jokaisessa päivässä on vielä ollut se jokin, joka saa nousemaan aamuisin ylös sängystä. Aamuhan se kello kaksikin on, jos on mennyt nukkumaan kuudelta aamuyöstä. Eikö? Ennen minua motivoivat rakkaus, velvollisuus tai ystävä. (Nousisit sinäkin ylös, jos uhkana olisi saada ämpärillinen vettä sänkyyn heräämisesi varmistamiseksi).  Nykyään se on herätyskello ja se pakote, että töistä ei oikein voi olla pois. Maalaan, joka aamu mielessäni skenaarion, siitä mitä tapahtuisi jos en suoriudu päivästä. En nouse työharjoitteluun-->en pääse kurssista läpi--> en saa opintopisteitä--> en valmistu ikinä--> en saa töitä ikinä--> en saa kelasta rahaa, ellen myy kiinteää omaisuuttani tai käytä säästöjäni ensin --> olen työtön, asunnoton ja alan käyttää käsiini saamiani päihteitä. No ehkä vähän liioiteltua, mutta mielikuvituksellista ja ihan mahdollista. Siksi päätän pitää itseni kiinni arjen rutiineissa, jotka toisinaan tekevät elämästäni yhtä juhlaa.

Aamulenkki, kunnollinen aamupala, kiiretön aamu. Työpäivän jälkeinen hetki sohvalla, pitkä kuuma suihku. Päiväkahvit ystävien kanssa, känniääliön iskurepliikki yövuorossa ja hyvän arvosanan näkyminen opintojärjestelmässä. Hymy, halaus ja muutama kylmä lasi kuplivaa sunnuntaisin. Miehetön elämä, ilman sen suurempia ongelmia on loppuviimeksi ihanaa. Ei tarvitse miettiä arjen jakamista, vaan saa toteuttaa itseään ja tehdä just niitä juttuja, jotka saa hymyileen.

Ja jos sua just nyt tuntuu masentavan, ahdistavan ja itkettävän ni hei pysähdy. Mieti niitä asioita, jotka tekee sut onnelliseks, saa hymyileen. Ja jos se on joku tyyppi tuolla maailmankaikkeudessa, niin soita sille. Laita sille viestiä. Syö jotain hyvää, käy kävelemässä ja nauti auringonpaisteesta ja terassikeleistä. Usko itsees ja siirrä murheet huomisen puolelle. Niin mäkin tein ja nyt oon taas yhtä onnellisuutta sisältä, vaikka miljoona asiaa tehtävälistassani odottavatkin jo tekijäänsä.

#Eiressii #Arkikoostuupaloista #Onnellisuusontässäjanyt